MovNat! Kiipeilyä, leikkimistä ja könyymistä. Kaikkea sitä kivaa ulkona peuhaamista mitä muksuna teki! Nyt kun sille on keksitty nimi, saavat aikuisetkin tehdä sitä ihan luvan kanssa. Mahtavaa! Mun kävelylenkit keskuspuistossa saivat aivan uusia piirteitä: tasapainoilin kaatuneilla puilla, loikin kiveltä toiselle, kiipeilin kallioilla, tein kivenmurikalla rinnallevetoja ja vaikka mitä muuta hauskaa ja oikeasti funktionaalista puuhaa.
Movnat-henkinen luonnollinen liikkuminen kolahti ja kovaa heti kun törmäsin siihen keväällä 2010: Robb Wolf osallistui Movnat-leirille ja kertoi kokemuksistaan sekä podcastissä, että blogissaan: 1. päivä, 2. päivä, 3. päivä, 4. päivä ja 5. päivä
Movnat
Movnatin on kehittänyt ranskalainen Erwan Le Corre ja se pohjautuu osittain 1900 -luvun alun ranskalaiseen fyysisen koulutuksen järjestelmään nimeltä Methode Naturelle. Le Corre on nimennyt 12 luonnollisen liikkumisen peruselementtiä: käveleminen, juokseminen, hyppääminen, tasapainoilu, neljällä raajalla liikkuminen, kiipeily, nostaminen, kantaminen, heittäminen, kiinniottaminen, puolustautuminen ja uiminen. Le Corren mukaan ihmisellä on luontaisesti kyky liikkua tehokkaalla ja luonnollisella tavalla. Mutta nykyihminen, jota Erwan kutsuu nimellä ”zoo-human”, on niin irtaantunut luonnosta ja siellä liikkumisesta, että hänen tarvitsee oppia nämä taidot uudestaan. Movnatissa harjoiteltavat taidot ovat sovellettavissa suoraan jokapäiväiseen elämään, esimerkiksi tuolin päällä tasapainoilu kattolamppua vaihtaessa tai kyykistyminen ja konttaaminen pienen lapsen kanssa leikkiessä. Ne voivat tulla tarpeeseen myös erilaisissa vaaratilanteissa, esimerkiksi kaverisi nilkka murtuu metsäkävelyllä ja hänet pitää jaksaa kantaa takaisin autolle tai sinun pitää pelastautua palavan talon toisesta kerroksesta. Ja vaikka taitoja ei (toivottavasti!) joutuisikaan soveltamaan tositilanteissa, on niiden harjoittelu todella hauskaa! Tai siltä tämä Erwanin video ainakin musta näyttää.
Tsekkaa myös innostava Outside Onlinen artikkeli Movnatista.
Ilman varpaita
Movnattia tehdään parhaassa tapauksessa paljain jaloin, eli ilman varpaita, niin kuin mä muksuna sanoin, kun yritin sanoa ilman kenkiä tai paljain varpain. Aluksi kannattaa kuitenkin totutella hommaan mahdollisimman kevyet ja ohutpohjaiset kengät jalassa. Mä valitsin movnat-kengiksi Vibramin Fivefingersit. Ne jalassa mulle avautui täysin uusi maailma kallioilla hyppelyyn ja maastojuoksuun. Tasapaino oli ihan toista kuin perinteisten juoksulenkkareiden kanssa ja Vibramit jalassa meno tuntuu jotenkin kevyeltä ja… luonnolliselta! Vibramit jalkaan laittaessa tulee välittömästi sellanen fiilis, että haluaa päästä ulos juoksentelemaan ja leikkimään. Täysin paljain jaloin on vielä kivempaa kulkea ja siihen pyrin aina mahdollisuuksien salliessa, esimerkiksi mökillä. Mutta kaupunkimovnatteiluun Vibramit ovat loistava apuväline. Mulla on Speedit, jotka toimivat hyvin kovemmassakin menossa ja pohjan pito on erinomainen useimmilla pinnoilla.
Tule Helsinki Paleon kanssa puistoon Helsinki päivänä 12.6.!
Olen harjoitellut luonnollista liikkumista yksin ja kavereiden kanssa reilun vuoden verran ja, niin kuin tästäkin postauksesta varmaan käy ilmi, olen aika fiiliksissä siitä!
Esittelen luonnollista liikkumista Helsinki päivänä, sunnuntaina 12.6. Reippaasti Töölönlahdella tapahtumassa. Tsekkaa Helsinki Paleon luonnollisen liikkumisen koulu tapahtuman sivuilta ja tule paikanpäälle harjoittelemaan luonnollisen liikkumisen peruselementtejä! Tapahtuma alkaa klo 10 ja luonnollisen liikkumisen koulun kierrokset starttaavat aina tunnin välein puolelta, ensimmäinen lähtö 10:30 ja viimeinen 16:30. Helsinki Paleon ständin löydät Hesperianpuistosta (aka. Töölönlahdenpuisto), Töölönlahden rantaa pitkin kulkevan kevyen liikenteen väylän varrelta. Nähdään siellä!
Mä en ole (vielä!) käynyt movnat-kurssilla, enkä siten ole sen sertifioitu kouluttaja, mutta se ei tietenkään ole esteenä liikkeiden käytännön harjoittelulle, johon Erwankin kannustaa.
Onko joku muukin innostunut liikkumaan luonnollisesti? Muistatteko lapsuudesta suosikki kiipeilypuuta tai -kiveä? Mulla suosikkikiipeilypuu oli meidän mökin rannan leppä, jossa oli hyvät tukevat oksat alhaalta korkealle latvaan asti. Laittakaa tästä postauksesta heränneitä fiiliksiä kommentteihin!
- Suosittele Facebookissa ja jaa Twitterissä!
Recommend on Facebook- Tweet about it
Terve!
En tiennytkään,mitä olen vajaat 40 vuotta harrastanut,nyt sillekin on ihan oikea nimi. Ja hieno nimi onkin. Täällä susirajan väärällä puolen kun asuu,ei aina tiedä näistä uljaan urbaanimaailman jutuista. Terveisiä vaan sinne !
Terve Jani,
Kivaa kuulla, että kotosuomestakin löytyy alan konkari! Olispas nastaa joskus osua samoille mestoille treenailemaan, sulla olisi varmasti paljon opetettavaa :)
Jes, täällä yksi kaupunkiapina, jonka voi bongata esim. Kaivarin kaltseilta! Aito cityhippi siis.
Laura, oikea meininki :) Tule ihmeessä elokuussa meidän porukan kanssa treenailemaan luonnollista liikkumista!
lol.. mä oon tainnu vuoden päivät vahingossa movnattailla :) alotin parkourin viime keväänä, mutta eipä täällä landella paljon betoniseiniä ja muureja löydy joten niiden puuttuessa on tullut hypeltyä kallioilla ja metsissä… ja leikkipaikoilla :)
Nastaa kuulla emmu! :) Kalliot ja metsät on niiiin paljon nastempia ympäristönä kuin betoniseinät ja muurit, eli eipä hätää sen suhteen! Bongasitko jo kesän leirien ilmoittautumiset? http://helsinkipaleo.com/leiri/
Park our ja luonnollinen liikkuminen, ovat juuri sitä mitä minun lapsuudessani tehtiin aivan huvin vuoksi. Leikeillä tai toiminnalla oli joskus joku nimi tai sitten vaan kuvaus:
” nää ei sais koskee maahan” ja jos kosketti maata, niin sitten piti laskea joku ennalta sovittu luku, vaikka kymmeneen. Näin liikuimme esikaupnkialueella pitkiä matkoja. Harvoin kuljimme jalkakäytäviä kuten aikuiset. Me tasapainoilimme reunakivetyksillä, kuljimme tien vieressä kulkevan metsikön reunaa, kiipeillen kivillä, hyppien ja välillä puun oksilla roikkuen. Kesäiset uimamatkat juostiin, hypittiin ja pompittiin, matkat venyivät milloin minkin pituisiksi kun poikkeilimme metsiköissä ja heinikoissa seikkailemassa. Järven rantaviivaa kulkeminen oli yksi lempipuuhistani, samoin kun talvella oli kaadettu lumikasoja järven jäälle, niin niiden kasojen päällä kiipeilimme ja liuimme, Yksi hieman meidän harvempien harrastus oli kallion seinäämä pitkin kiipeäminen. Tuolloin veimme köyden takakautta ylös, kiinnitimme sen puun juuriin tai joku kaveri piti kiinni sitten jossain vaiheessa kiipeämistä saimme köydestä kiinni ja loppumatkalle turvaa. Jumiinkin tuli jäätyä, kun ei uskaltanut mennä alas- eikä ylöspäin, jotenkin siitä sitten kuitenkin selvittiin. Liikuntaan liittyi usein joku mielikuvitus leikki, milloin olimme aavikolle, lumisen vuoriston ylittäjiä tms. Tarzan leikeistä nyt puhumattakaan. Minä tyttönä tosin koin voimakkaan liikkumisen tarpeeni vuoksi myös ongelmia, Em. liikunalliset kiinnostukset ei siihen aikaan ollut kovin hyväksyttyjä tytöille. Niin ja toukokuun alusta syyskuuhun oltiin pääasiassa paljasjaloin tai tennareissa.Jalkapohjat oli melkoisen parkkiintuneet kesäajan. Liikkuminen on luonnollista ja luonnollinen liikkuminen on ihmiselle parasta.
Kiitos kivasta tarinasta Sirkka :) Kuulostaa tosi nastalta, kesää odotellessa!
Hei tämähän kuulostaa kivalta! Puhuimme juuri mökillä mustikoita poimiessa ja mättäillä kiipeilessä, että metsässä liikkuminen on kesällä tehokkainta (ja hauskinta) liikuntaa. Tuntuu niin hölmöltä liikkua sisällä kun metsä tarjoaa niin paljon enemmän virikkeitä kaikille aisteille. Tätähän voisi hyödyntää myös koiran kanssa ulkoillessa ja tehdä lenkeistä myös itselle hieman mielenkiintoisempia :)
Kiva kuulla Satu! Ehdottomasti kannattaa hyödyntää, koirakin varmaan tykkää juoksennella emännän perässä, joka spurttailee metsäpoluilla, hyppelehtii mättäiltä toiselle ja kiipeile kallioilla. Välillä voi nostella reitin varrella olevia kiviä ja vaikkapa heitellä keppejä koiralle :)