Hyvinvointiviikonloppu NamiNamastessa 13.-15.7.2012

Nyt sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus oppia, mitä oikeasti terveellinen ruokavalio ja elämäntavat pitävät sisällään ja miten otat ne käyttöön välittömästi arkielämässäsi!

TV-kokki Sikke Sumari ja ravinto- ja hyvinvointiasiantuntija Jaakko Savolahti yhdistävät osaamisensa ja tarjoavat sinulle upean tilaisuuden kokonaisvaltaisesti terveyttä ja hyvinvointia tukevien elämän tapojen sisäistämiseen.

Sikke Sumari: Minua kiinnostaa hyvinvointi ja koska ymmärrän, että ihminen ei ole kone vaan elävä organismi täytyy sitä organismia ruokkia maksimaalisesti oikein, jotta se toimisi maksimaalisella teholla.

Olen utelias kaiken sen uuden suhteen, mitä tänä päivänä  ravinnostamme  tiedetään.  Tuntuu  siltä, että olemassa oleva ruokaympyrämme ei perustu ihmisen vaan markkinoiden hyvinvointiin. Siitä on paras todiste yhä kasvava pahoinvointi sekä elintaso-  ja  autoimmuunisairauksien  ja  lihavuuden huima  kasvu.  Mikä  sitten  on  kohdallani  oikea tapa syödä ja liikkua? Siitä haluan ottaa selvää. Uskon, että elimistöni kertoo minulle, koska se voi hyvin joten haluan käytännön kautta löytää sen tavan, joka minulle parhaiten sopii.

Siksi  haluan  järjestää  Namasteeseen  Muhun  tilalleni  pitkän  viikonlopun  pituisen  hyvinvointileirin, jossa asiantuntijan opastuksella pääsen valmistamaan  ruokaa,  syömään  ja  liikkumaan paleoelämäntapa-ajatuksen mukaisesti.

Jaakko Savolahti: Olen  todella  innoissani  tästä tapahtumasta!  Tämän  viikonlopun jälkeen osallistujilla  on  hallussaan keinot, joilla ottaa  vastuu omasta  hyvinvoinnistaan  yksinkertaisten  arjen valintojen  avulla.  Paleotyyppinen  ruokavalio  ja sitä tukevat kokonaisvaltaista  terveyttä  edistävät  elämäntavat  on  havaittu  tutkimuksissa  ja käytännössä erittäin toimiviksi ylipainon ja useiden kroonisten sairauksien hallinnassa, sekä yleisesti paremman hyvinvoinnin saavuttamisessa.

• Viikonlopun aikana opit mitä oikeasti terveelliseen ruokavalioon sisältyy ja miksi.
• Valmistat näitä ravitsevia ja herkullisia ruokia yhdessä Sikke Sumarin kanssa.
• Opit liikkumaan ihmiselle ominaisilla tavoilla ja tyyleillä. Tällainen harjoittelu on turvallista, tehokasta ja mikä tärkeintä, erittäin hauskaa!

Kokonaisvaltaisen terveyden kokonaisuus:

• Ihmisen alkuperäinen ruokavalio
• Uni
• Liikunta
• Muut kokonaisvaltaista hyvinvointiatukevat elämäntavat (stressinhallinta, sosiaaliset suhteet, elämästä nauttiminen…)

Lisätietoja NamiNamastesta: www.naminamaste.com

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: www.naminamaste.com/yhteydenotto.html

Hinta: 400e/hlö

Aikataulu:
Leiri alkaa perjantaina 13.7. klo 14
Leiri päättyy sunnuntaina 15.7. aamiaisen jälkeen noin klo 11

Hinta sisältää:

• Kahden vuorokauden majoitus NamiNamasten tilalla Viron Muhun saarella
• Tervetulodrinkki ja Namaste-esittely
• Kaksi herkullista paleoaamiaista, -lounasta ja -illallista (joista toinen kokkauskurssin yhteydessä)
• Sikke Sumarin paleokokkauskurssi
• Jaakko Savolahden kaksi luentoa paleoruokavaliosta ja terveellisistä elämäntavoista
• Jaakko Savolahden ohjaamat Luonnollisen liikkumisen harjoitukset (Lue lisää Luonnollisen liikkumisen konseptista www.helsinkipaleo.com/leiri/ Huom. Harjoituksiin ei ole pakko osallistua.)
• Sauna
• Rentoutumista NamiNamasten upeassa miljöössä.

Lisätietoja NamiNamastesta: www.naminamaste.com

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: www.naminamaste.com/yhteydenotto.html

Hyvinvointiviikonlopun esite.

Pari vuotta sitten olin hyväkuntoinen ja normaalin terve 58-vuotias mies. Hyväkuntoinen, koska olen ikäni harrastanut säännöllistä liikuntaa, sulkapalloa parhaimmillaan kolme kertaa viikossa, kävelyä, luonnossa liikkumista ja arkiliikuntaa, kuten polttopuiden kaatamista ja pilkkomista. Normaalin terve, koska minulla ei silloin ollut diagnosoituja ja lääkehoitoa vaativia ja toimintakykyä varsinaisesti rajoittavia sairauksia.

Normaalin terve myös siinä mielessä, että minulla oli ”normaalit” tämän ikäiselle miehelle ilmeisen tyypilliset vaivat. Verenpaine oli hiukan koholla, kolesterolit ja triglyseridit eivät olleet toivotuilla tasoilla ja pyöreä vatsakumpu pullotti muuten hoikasta miehestä. Vatsahapot olivat reistailleet jo murrosikäisestä lähtien ja olenkin koko aikuisen ikäni kulkenut happolääkepurkki taskussa, joko resepti- tai vapaasti ostettava lääke. Tunnen aika hyvin sen alan lääkekehityksen viimeiseltä neljältäkymmeneltä vuodelta. :) Oireet olivat välillä todella hankalat ja minulle on sen johdosta tehty mm. kolme tähystystä. Ensimmäisellä kerralla löydettiin helicobakteeri, joka häädettiin. Kahdella muulla kerralla ei löytynyt mitään erityistä, vain hieman ärtyneet limakalvot. Lisäksi verensokerini oli herkkä ailahtelemaan, aterian – varsinkin lounaan – jälkeen iski monesti uupumus, ja jos oli pitempään syömättä, saattoi yhtäkkiä tulla pakottava tarve saada edes suklaapatukka. Lisäksi kurkunpää ja nielu olivat jatkuvasti ärtyneitä (tupakkayskä?) ja peräpukamatkin alkoivat oireilla.  Kaikkiin näihin vaivoihin olen saanut eri alojen erikoislääkäreiltä erilaisia hoitoja ja lääkityksiä.

Siis normaalin terve kuusikymppinen. Kun tuohon vielä lisätään neljäkymmentä vuotta jatkunut säännöllinen sikarinpoltto ja sukurasitteet sydän- ja verisuonitautien osalta, alkaa koossa olla paketti, joka saa terveen miehen lääkärien tarkkaan seurantaan. Näin tekivät minunkin huolehtivaiset työterveyslääkärini. Alkoivat keskustelut verenpaine- ja statiinilääkityksistä, koska ”vaikka nämä arvot ovatkin vain lievästi koholla, mutta kun sinulla on nuo kaikki riskitekijät”. Verenpainereseptin sain kolme vuotta sitten (arvot silloin 140-145/90-95), ostinkin lääkkeet, mutta jätin hyllyyn. Kokeilin monenmoisia ihmejogurtteja sekä verenpaineen, kolesteroliarvojen että närästyksen hoitoon, tuloksetta. Kotoa jo muuttaneet poikani seurasivat puuhiani, kunnes alkoivat ehdotella, että jospa kokeilisin jotain luonnollisempaa – nimittäin paleota. Pojat muistuttivat myös jo heidän lapsuudessaan vitsiksi muuttuneesta lauseesta, jonka kerran tulin tokaisseeksi: ”Välttäkää syömästä mitään kemistin tekemää.” Olen nimittäin itse kemisti. :) Kieltäydyin poikien ehdotuksista pontevasti ja perustelut olivat ne tavalliset: ei vilja voi olla haitallista, sehän on terveellistä!; pidän liikaa pullasta ja leivoksista ja hyvistä kahviloista; tee, leipä ja leikkeet ovat nopea ja hyvä aamiainen, enkä halua ruveta hankalaan kikkailuun aamun kiireissä; sunnuntai-aamu ei toimi ilman hyvää rapeakuorista vehnäleipää paahdettuna ja brie-juuston ja appelsiinimarmeladin kera jne.

Pojat olivat kuitenkin kärsivällisen sitkeitä ja lopulta sovin työterveyslääkärini kanssa, että aloitetaan kokeilu ja käyn puolen vuoden välein kontrollissa. Jätin pois viljat, riisin, pastan ja perunat ja rypsiöljyn sekä makeat herkut, lisäsin vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, proteiinin saantikin taisi lisääntyä. Ruuat valmistan vaihdellen voissa tai oliiviöljyssä. Jätin minun paleo-versiooni hyvin kypsytetyt juustot, turkkilaisen 10 % jogurtin ja kahvikerman. Syön päivittäin D-vitamiinia ja kalaöljyä.

Ja ihmeitä alkoi tapahtua! Viikon päästä aloittamisesta otin viimeisen vatsahappopillerini ja sen jälkeen en ole niitä syönyt – siis kohta kahteen vuoteen! Kahvia, punaviiniä ja omenoita, jotka aiemmin olivat vatsan kannalta hankalia, voin nauttia ongelmitta. Paino putosi ensimmäisen puolen vuoden aikana 4 kg, vatsakumpare katosi ja vyötä pidän yhtä pykälää kireämmällä. Kurkunpään ärsytys ei ollutkaan tupakkayskää, vaan ilmeisesti nousevien vatsahappojen aiheuttamaa ja sekin hävisi kuten myös peräpukamien alut. Olin siis ollut tulehdustilassa ”päästä varpaisiin”. Iltapäiväuupumuksista ei ole tietoakaan ja voin olla tuntikaupalla syömättä ilman äkkinäistä ja pakottavaa näläntunnetta. Nälkää en ole nähnyt hetkeäkään ja syön huikaisevasti monipuolisemmin ja laitan herkullisempia ruokia kuin koskaan. Missään vaiheessa en ole laskenut kaloreita enkä mittaillut ruokieni hiilihydraatti- tai proteiinipitoisuuksia. Puhtaan sokerin saanti on kuitenkin romahtanut ja oletan että hiilihydraattien saanti on vähentynyt ja proteiinin ja rasvojen lisääntynyt. Vireystila on sellainen, että tuntuu, että olen saanut yhden tunnin lisää päivään.

Entäs kliiniset kokeet? Verenpaine on 120/80 (viikon seuranta aamuin illoin). Tällaisia lukuja en ole saanut koskaan aiemmin ja lääkepurkki saa jäädä lopullisesti avaamatta. Triglyseridit ovat pudonneet 1,57:stä 0,9:ään, hdl on noussut 1,02:sta 1,39:ään eli trigly/hdl –suhde on pudonnut 1,54:stä 0,65:een. Huikeita parannuksia! Ldl on myös noussut, niin kuulemma tällä ruokavaliolla herkästi käy, kun paino on putoamassa. Arvo on jo ”vaarallisissa” lukemissa eli 5,6 (alussa 3,2). Vaarallisissa siis jos uskoo kolesterolihypoteesiin. Minä en enää usko ja olen rauhallinen asian kanssa. Sitä paitsi ei ole mitään tietoa siitä, mikä osa tuosta 5,6:sta on terveellistä ja välttämätöntä ldl:ää (semmoistakin on!), mikä mahdollisesti neutraalia ja mikä mahdollisesti haitallista, näitä kun ei erikseen mitata. Seuranta jatkuu, koska lukemani ovat yhä muutoksen tilassa. Saattaa olla, että maitotuotteiden jättäminen kokonaan pois parantaisi tilannetta entisestään, mutta toistaiseksi jatkan tällä omalla paleo-versiollani.

Ja vuoden vaihteessa lopetin sitten sikarinpoltonkin. Rupesi vain tuntumaan turhalta touhulta.

Vaikka siis aiemminkin olin virkeä ja hyväkuntoinen, tuntuu että olen henkisesti siirtynyt vanhentumisen seuraamisesta takaisin vireän keski-iän elämiseen. Ja jos sittenkin pekkapuskat ovat oikeassa, enkä saa paleolla lisää vuosia elämääni, niin se on jo varmaa, että olen saanut lisää elämää vuosiini. Iso kiitos siitä kuuluu määrätietoisille, sinnikkäille ja rakkaille pojilleni Jaakolle ja Mikolle.

-Pekka

Tämä postaus on osa “Maanantain menenestystarinat” sarjaa, jossa esitellään paleosta hyvinvointia ja fiilistä elämäänsä saaneiden Helsinki Paleon lukijoiden tarinoita ja kokemuksia. Jos haluat oman tarinasi julkaistavaksi, lähetä se sopivien kuvien kera mulle osoitteeseen helsinkipaleo@gmail.com ja ole mukana kannustamassa muita tiellä kohti parempaa hyvinvointia!

Olen ammatiltani Kosmetologi- Personal trainer, joten jo työni puolesta ruokavalioiden tutkiminen on ollut minulle tuttua pidemmän aikaa. Todella intohimoisesti olen perehtynyt ravinto-asioihin viimeisen parin vuoden ajan. Aloitin tutkimisen, kun minulla oli joka ikinen kilpirauhasen vajaatoiminnan oire, mutta testit kertoivat  arvoni olevan aivan normaalit. Aloin kyseenalaistamaan lopullisesti ruokaympyrän oppeja kun vatsakipuni häiritsivät jokapäiväistä elämääni. Minua alkoi kiinnostamaan, onko olemassa jotakin parempaa syötävää, kuin ruoka jonka tuoteselostus muistuttaa enemmän Eniron maantiekarttaa kuin ruokaa? Miksi olemme niin sairaita? Minkälainen bisnes on kaiken takana?

Luin kirjallisuutta ja tutkin netistä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Aloitin hiilihydraattitietoisen ruokavalion noin vuosi sitten. Minulle leivän ja pastan pois jättäminen ei ollut mikään ongelma, olihan se täysin ilmainen keino testata miten elimistöni siihen reagoi. Pikkuhiljaa vatsakivut ja väsymys helpottivat. Jaksoin taas treenata paremmin ja oloni oli parempi. Käytin tällöin vielä joitain maitotuotteita, pääasiassa rahkaa ja turkkilaista jugurttia. Silti minua vaivasi väsymys aamuisin, minulla kun on tapana treenata kukon laulun aikaan ennen töihin lähtöä. Herääminen oli toisinaan todella vaikeata. Treenin jälkeen oli aina yhtä mahtava olo, mutta itseä mietitytti taas, voisiko herääminen olla vieläkin helpompaa.

Vuoden vaihteessa aloin ottamaan noin kaksi palaa luomu ruisleipää treenin jälkeisellä aterialla. Pikkuhiljaa alkoi selkäni iho kutiamaan, ihottumaa ei ollut, vain kutina. Yhdistin sen pakkaseen ja kuivaan huoneilmaan joten levittelin joka ilta kookosöljyä ja ajattelin, että kyllä se siitä kun pakkaset helpottavat. Vatsakipuja minulle ei leivästä tullut ollenkaan, kunhan pidin huolen että sitä on vain muutama pala eikä muita viljatuotteita tule. Pakkaset tuli ja meni, yksi jäi: selän kutina, joka alkoi jo pikkuhiljaa ärsyttämään! Istahdin taas koneelle tutkimaan lisää. Löysin Helsinki paleo sivut. Luin Jaskan tekstit Onks viljoi näkynyt? Sekä totta kai heti alkuun kuuntelin Paleo podcast 1. Se oli sitten siinä, saman tien 100% paleoruokavalio, leipä toki lensi ensimmäisenä. Meni kaksi päivää ja selän kutina hävisi. Meni viikko ja heräsin ennen herätyskelloani. Nukun yöni kuin tukki. Kolmannella viikolla olin viimeistään aivan myyty ja ihmettelin voiko näin hyvää oloa olla?!

Jätin perus juoksulenkit pois ja tilalle tuli joko intervallitreeni tai kävely salitreenin lisäksi. Salitreenin määrää nostin 6 kertaan viikossa, ei vaan malta pysyä poissa! Tulokset paranee koko ajan ja tavoitteet vartalon sekä elämän suhteen kirkastuvat koko ajan selvemmäksi. Kyllä minut taitaa fitness lavalta vuonna 2013 löytää :) Tällä hetkellä paleointia takana toista kuukautta, ja jos mikä, niin se on selvää ettei paluuta ole. Käytän joka päivä myös ns. Superfoodeja vihersmoothiessa treenistä palautumiseen sekä henkiseen hyvään oloon normaalin paleo ruokavalion lisäksi.

Mieheni on kärsinyt elämänsä ajan allergiaoireista. Eläimet, siitepöly sekä huonepöly aiheuttivat hengenahdistusta. Hän on syönyt jatkuvasti allergialääkeitä. Mieheni on elänyt vhh -ruokavaliolla, joka sisälsi runsaasti maitotuotteita. Olo oli koko ajan hyvä, vain allergiaoireet vaivasivat kuten normaalisti siihen asti. Paleoon siirtymisen ja sen mukana maitotuotteiden kokonaan pois jättämisen jälkeen meni noin viikko, kun hän huomasi että eipä ole tarvinnut syödä allergialääkkeitä yhtään. Kaikki tähän mennessä oireita aiheuttaneet tekijät eivät saa aikaan minkäänlaisia allergisia oireita. Odotamme innolla, mitä kevään siitepölyaika tekee. Edelliset vuodet kun on menneet allergialääkkeiden varassa.

Koko ajattelutapani on mennyt täysin uusiksi paleo elämän myötä. Helsinki paleon hyvinvointihaasteet antoivat todella paljon ajattelemisen aihetta, pienillä muutoksilla on uskomattomat vaikutukset elämään.  Kiitän suuresti Jaskaa ja Ollia, teette uskomattoman hyvää ja tärkeää työtä!!

Katri Niemisalo
www.beautix.net

Tämä postaus on osa “Maanantain menenestystarinat” sarjaa, jossa esitellään paleosta hyvinvointia ja fiilistä elämäänsä saaneiden Helsinki Paleon lukijoiden tarinoita ja kokemuksia. Jos haluat oman tarinasi julkaistavaksi, lähetä se sopivien kuvien kera mulle osoitteeseen helsinkipaleo@gmail.com ja ole mukana kannustamassa muita tiellä kohti parempaa hyvinvointia!

Kävelyn myönteiset terveysvaikutukset saattavat olla yleisesti aliarvostettuja vaativampien ja rankempien liikuntamuotojen, kuten vaikkapa lenkkeilyn rinnalla. Tälle ei kuitenkaan välttämättä ole perusteita, sillä kävely saattaa itse asiassa olla terveyden kannalta huomattavasti edullisempi liikuntamuoto kuin juokseminen, pyöräily tai muut peruskunnon kehittämiseksi yleisesti tehtävät harjoitukset.

Tutkimusten perusteella kävelyllä on suotuisia vaikutuksia verenpaineeseen ja kolesteroliarvoihin ja se vähentää sydän- ja verisuonisairauksista aiheutuvaa kuolleisuutta sekä kokonaiskuolleisuutta. Kokonaiskuolleisuutta tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin korrelaatio hyötyjen ja kävelyn määrän ja vauhdin välillä: kolme tuntia viikossa kohtalaisella vauhdilla kävelleet saivat kävelystään terveyshyötyjä ja hyödyt kasvoivat kävelyn määrän ja vauhdin kasvaessa. Mark Sisson suosittelee kävelyn määräksi kolmesta viiteen tuntia viikossa ja samansuuntaiseen tulokseen tulee lääkäri Mike Evans alla olevassa hauskasti visualisoidussa videossaan nimeltä 23 ja puoli tuntia. Videossa Evans vetää yhteen tutkimuksia liikuntaan liittyen ja tulee siihen tulokseen, että liikkumalla 30 minuuttia päivässä (eli 3,5 tuntia viikossa) voit parantaa elämänlaatuasi merkittävästi.

Kävelyn hyödyt

Kävelemisellä saavutat useita terveyteen positiivisesti vaikuttavia hyötyjä.

• Käveleminen parantaa rasva-aineenvaihduntaa. Kävely opettaa kehoamme käyttämään energiakseen vapaita rasvahappoja sokereiden sijaan. Kävely auttaa meitä myös hallitsemaan verensokeritasojamme.
• Käveleminen parantaa sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimintaa laajentamalla hiussuoniverkostoa (joka toimittaa lihaksiin happea ja polttoainetta), lisäämällä sydämen lyöntitilavuutta ja parantamalla keuhkojen hapenottokykyä.
• Käveleminen vahvistaa luita, lihaksia ja sidekudoksia luoden pohjan korkeamman intensiteetin liikunnalle, kuten voimaharjoittelulle ja intervalliharjoituksille.
• Käveleminen vahvistaa immuunipuolustusta.
• Parhaassa tapauksessa teet kävelylenkin hyvässä seurassa ja luonnon helmassa, jolloin saat vielä sosiaalisuuden ja luontokokemuksen tuomat lisähyödyt stressitasojen hallinnassa.

Sopiva teho kävelylle on noin 55-75% maksimisykkeestä. Tällä teholla liikkuesssa saat aikaiseksi kevyen hien, pystyt keskustelemaan hengästymättä ja kävelyn jälkeen olo on energinen ja fiilis hyvä.

Jos sykkeet nousevat kävelylle sopivia sykkeitä korkeammalle (kunnosta riippuen yli 75-85% maksimisykkeestä), siirtyy energiantuottoon käytettävä polttoaine enenevissä määrin vapaista rasvahapoista glukoosiksi. Kun lihasten glykogeenitasot laskevat riittävän alhaiseksi, erittyy kortisolia, jonka avulla kroppa muodostaa lisää polttoainetta lihasten proteiineista ja kehon rasvavarastoista. Ongelmana tässä on se, että useimmilla meistä modernin elämän vaatimusten kanssa kamppailevilla on jo valmiiksi turhan korkeat kortisolitasot kiireisen elämän, liian vähäisen nukkumisen ja huonon ruokavalion takia, emmekä siksi tarvitse kortisolia yhtään lisää. Kohonneet kortisolitasot aiheuttavat alhaisempia kasvuhormoni- ja testosteronitasoja ja ne näkyvät käytännössä väsymyksenä, immuunipuolustuksen heikkenemisenä, luun tiheyden pienenemisenä ja heikentyneenä rasva-aineenvaihduntana. Pitkään jatkunut liian kovilla tehoilla suoritettu peruskuntoharjoittelu, niin kutsuttu ”krooninen kardio”, lisää kroonista tulehdusta kropassa (jonka on tunnistettu olevan iso tekijä kaikissa yleisissä sairauksissa sydänsairauksista syöpiin) ja oksidatiivista stressiä, joka puolestaan edistää vanhenemista.

Evoluutionäkökulma

Evoluutionäkökulma perustuu ajatukseen, että kunkin eliön geenit ovat muotoutuneet pärjäämään mahdollisimman hyvin sille ominaisessa ympäristössä. Siten geenit määrittelevät eliön tarpeet liikunnan, ravinnon ja unen suhteen. Nykyihmisen geenit ovat käytännössä identtiset meidän 50 000 vuotta sitten eläneiden esi-isiemme kanssa ja siten voimme saada vihjeitä esi-isiemme elintavoista tavoitellessamme terveyttä modernissa maailmassa. Arkeologisten todisteiden perusteella metsästäjä-keräilijä esi-isillämme oli nykyisten huippu-urheilijoiden fyysiset ominaisuudet. Esi-isiemme fyysistä suorituskykyä ja lihasten kokoa voidaan arvioida muun muassa arkeologisissa kaivauksissa löydettyjen luiden koosta ja niissä olevista jänteiden kiinnityskohtien muodoista. Vastaavia tietoja olemme saaneet tutkimalla nykyisin elossa olevia metsästäjä-keräilijäheimojen jäseniä, jotka ovat fyysisesti erinomaisessa kunnossa ja viettävät aktiivista elämää, kävellen useissa tapauksissa yli 20 kilometriä päivittäin.

Nykyelämän kontekstiin sovitettuna vaikuttaisi siltä, että geeneillemme soveltuvin ja siten mahdollisesti parhaiten terveyttä tukeva liikuntapaletti koostuu useasta tunnista kävelyä tai muuta matalan sykkeen aktiivista puuhastelua per viikko, jonka lisäksi tehdään säännöllisesti voimaharjoittelua ja noin kerran viikossa jotain korkean intensiteetin intervalliharjoittelua.

Lähteet:

Kelley GA, Kelley KS, Tran ZV. Walking and resting blood pressure in adults: a meta-analysis. Prev Med. 2001 Aug;33(2 Pt 1):120-7.
Kelley GA, Kelley KS, Tran ZV. Walking, lipids, and lipoproteins: a meta-analysis of randomized controlled trials. Prev Med. 2004 May;38(5):651-61.
Hamer, M. Chida, Y. Walking and primary prevention: a meta-analysis of prospective cohort studies. Br J Sports Med 2008;42:238–243.
P Carrera-Bastos, M Fontes-Villalba, J H O’Keefe, et al. The western diet and lifestyle and diseases of civilization. Research Reports in Clinical Cardiology. March 2011 Volume 2011:2 Pages 15 – 35
Mark Sisson. The Primal Blueprint
Robb Wolf. The Paleo Solution
Art DeVany. The New Evolution Diet

2007 korkkasin iltapäivän kunniaksi puolentoista litran pullon kolapähkinästä uutettua, myös tuholaistorjunta-aineena käytettyä, juomaa. 2012 joku aamuistani saattaa alkaa parilla pihvillä ja kourallisella saksanpähkinöitä. Pitkä ja jopa mutkainen tie on kuljettu näiden kahden hetken välillä. Kolajuomavivahteinen einesruokaelämä on vaihtunut elämään, jonka kärkiarvo on terveys, ja jossa elämisen tyylillä suurin yhteinen nimittäjä on paleo.

En kuitenkaan tiennyt noudattavani suurinpiirteistä paleoruokavaliota kuin vasta reilut puoli vuotta sitten. Silloin mainion Primal Blueprint -kirjan luettuani ymmärsin, että monille massasta poikkeaville ravintovalinnoilleni on yksi yhteinen nimittäjä ja se on juuri paleo. Esimerkiksi viljattomuuteen olin kääntynyt jo aikaisemmin siksi, että vatsani ei voi kestää niin leipää kuin kakkujakaan.

Tie eineksistä kulki aikoinaan itse tehdyn kotiruoan kautta kiinnostumiseen luonnonmukaisesta ruoasta ja superfoodeista. Yksikään näistä tapahtumista ei saanut kuitenkaan alkuaan iltapäivälehtien trendi- tai ruokasivustoilta, ja juuri siksi ne makaavat todella kestävällä pohjalla. En voi sanoa, että uskoni  näihin asioihin on vahva, koska kyseessä ei ole uskonasia (vaikka jotkin näistä asioista haluavat uskontoa muokatakin). Luomu, superfoodit, paleo ja vastaavat käyvät suoraan järkeeni siksi, että kokeiluni niiden parissa ovat johtaneet huippuenergiseen elämään.

Painotankin aina kaikissa elämän osa-alueissa kokeilemista. Se on johtanut omalla kohdallani skeptisyyden murenemiseen milloin minkäkin asian kohdalla. Valtaosa valtavirran mietteistä liittyen asioihin, jotka eivät valtamediassa vello (tai jotka vellovat hyvin väritettyinä siellä) tuntuvatkin usein perustuvan perstuntumaan aidon kokemuksen sijaan.  Perstuntumaan, joka on usein täysin pielessä – kuten se oli itselläni ennen, kun päätin alkaa kokeilemaan asioita, jotka toisaalta kiinnostivat minua, mutta joiden suhteen olin todella skeptinen. Kokeiluni alkoivat sellaisista asioista kuin sosiaalinen kanssakäyminen, ystävystyminen, musiikinteko ja myöhemmin esimerkiksi juokseminen. Pohjimmiltani olenkin ollut hyvin skeptinen ihminen, mutta nykyisin sitäkin uteliaampi.

Täällä Kaakkois-Aasiassa, josta tätä tekstiä kirjoitan, paleoruokavalioon tähtääminen ei ole mahdotonta, mutta varsin hankalaa se on. Joka paikassa tarjolla on esimerkiksi riisiä ja aina neuvottelu katukeittiöiden setien ja tätien kanssa ei johda haluttuun annoslopputulokseen. Lisäksi matkamiestä voi hiukoa helposti reissun päälle siihen malliin, että tärkeintä on, kun edes jotain ruokaa saa. Matkan aikana onkin tullut maisteltua niin vietnamilaisia korvapuusteja kuin skorpionia (se se vasta paleota on!)

Joka tapauksessa paleoideologia on tullut elämääni jäädäkseen, ja luulen, että tulen kantamaan sitä mukanani minne tahansa maailmassa menenkin. Kolapähkinä on vaihtunut saksanpähkinään ikihyviksi.

- Jani (porinoita.blogspot.com)

Kuvat: Otso Kääriäinen

Tämä postaus on osa “Maanantain menenestystarinat” sarjaa, jossa esitellään paleosta hyvinvointia ja fiilistä elämäänsä saaneiden Helsinki Paleon lukijoiden tarinoita ja kokemuksia. Jos haluat oman tarinasi julkaistavaksi, lähetä se sopivien kuvien kera mulle osoitteeseen helsinkipaleo@gmail.com ja ole mukana kannustamassa muita tiellä kohti parempaa hyvinvointia!

Olen jo pari kesää fiilistellyt paljasjalkakengät jalassa liikkumisen tuomaa lapsenomaista intoa. Fivefingersit jalkaan vetäessä tuntui, että oli pakko päästä kirmailemaan kallioille, hyppimään kiville ja kävelemään epätasaisille pinnoille, koska kunnon tuntuma maastoon jotenkin tuottaa valtavasti mielihyvää.

Viime syksynä ostin viimein Fivefingersejä paremmin normaalimenoon soveltuvat paljasjalkakengät, VivoBarefootin Aqueousit. Olin välittömästi myyty ja kadulla kävellessä teki mieli astua kanttareiden, kivien ja muiden epätasaisuuksien päälle ja fiilistellä jalkapohjien tuntumaa alustaan. Samoin varpaille liikkumatilan mahdollistava leveä lesti on todella mukava. Aqueousien hommaamisen jälkeen kuljin käytännössä vain ne jalassa ja tuntuu, että ikijumissa olleet pohkeeni ovat huomattavasti vetreämmät paljasjalkakenkäilyn jäljiltä. Jos jostain syystä on pitänyt laittaa normikengät jalkaan, on välittömästi huomannut miten epämukavat aikaisemmin miellyttävinä pitämäni kengät oikeasti ovat. Ne puristavat ja kiristävät ja tekevät askelluksesta kankean ja töksähtelevän. Aqueousit ovat ihan huiput: mukavat jalassa, kohtalaisen stylet arkena ja toimistollakin käytettäväksi ja vedenpitävyys tekee niistä joka kelin kengät, joilla pärjää ulkona myös talvella. Sileä pohja tosin teki niistä aika liukkaat lumisilla kaduilla kulkiessa. Valitettavasti Aqueousit eivät enää ole Vivon mallistossa.

Paljasjalkakengistä löytyy nykyään moniin erilaisiin tilanteisiin sopivia malleja. Tänä talvena sain testailtavakseni vaelluskengän oloiset VivoBarefootin Off Road Hi kengät. Toisin kuin Aqueouseissa, Off Roadeissa on voimakkaalla kuvioinnilla varustettu pohja, joka pitää erinomaisesti talvikeleissä. Silti pohjat ovat joustavat ja tarjoavat hyvän tuntuman alustaan. Siitä omana esimerkkinä on muun muassa talvisella puunrungolla kävely, joka sujui ongelmitta. Tuntui, että kengät suorastaan pureutuivat kaarnaan kiinni. Toisin kävi viime talvena, kun vastaavalla kävelyllä keskuspuistossa kikkailin kaatuneella puulla laadukkaat perinteiset Meindlin vaelluskengät jalassa, liukastuin ja putosin selälleni (onneksi pehmeään) lumeen. Olettaisin, että tasapainon menetyksen syynä oli perinteisten vaelluskenkien jäykkä pohja ja liian tukeva nilkkaosa. Off Roadit ovat myös vedenpitävät, kuten oheisesta kuvasta käy ilmi ja sopivat siten erinomaisesti Suomen talveen ja miksei kesäänkin.

Mutta ovatko paljasjalkakengät oikeesti terveelliset? Tutkimusten mukaan vaikuttaisi, että ovat. Siitä lisää tulevissa postauksissa.

Suosittelen testaamaan paljasjalkakenkiä, mutta varoitan, että niihin jää koukkuun, eikä vanhoja normikenkiä enää hetken päästä halua käyttää!

Oletko sinä käyttänyt paljasjalkakenkiä? Mitkä fiilikset niistä ovat jääneet? Jätä kommentti niin jatketaan keskustelua!

Paleo toi elämääni palejon hyvää yhdessä kuukaudessa!

Aloitin haasteen hieman epäileväisin mielin – vaikka olen ruoka- ja kokkausfanaatikko, en pidä ajatuksesta, että joudun hulluna kikkailemaan tullakseni kylläiseksi. Paleo-syöminen osoittautui kuitenkin tosi iisiksi, osittain myös siksi, että käytin jo valmiiksi hyvin kohtuudella viljatuotteita, enkä maito-tuotteita ollenkaan. Leivästä luopuminen jännitti eniten, ja aivan turhaan! Kuka leipää tarvitsee?? Tuntuu kuin mistään en olisi luopunut.. En joutunut haastekuukauden aikana turvautumaan kertaakaan edes mihinkään siskon viljattomiin karppileipäs-ohjeisiin tai normileipiä pienempään pahaan; gluteiinittomiin leipiin.

Heti ensimmäisellä viikolla huomasin olon kevenevän. Painoa taisi tippua haastekuukauden loppuun mennessä vaivaiset kaksi kiloa, mutta turvotus hellitti sitäkin enemmän. Siisteintä oli ehkä se, etten ollut niin riippuvainen päivittäisestä ruokailurytmistä, ei haitannut vaikka ruokailujen välissä olisi useampi tunti. Normaali-ruokavaliota noudattaessani rupean flippailemaan oltuani kolme tuntia syömättä, ja oli hienoa huomata miten proteiineilla pärjään ainakin kolme kertaa pidempään! Voin itse asiassa mennä treenaamaan ilman tankkausta. Säännöllinen syöminen on edelleen juttuni, mutta parasta on etten ole niin riippuvainen joka kolmetuntisista eväistäni.

Hiukan minua kieltämättä kalvaa lihansyöntini reilu lisääntyminen. En ole suuri eläinaktivisti, mutta kulutustottumusteni ekologisuudesta välitän. Haluan kiinnittää enemmän huomiota syömäni lihan laatuun, ja aion jatkossa perehtyä paremmin riista-valikoimaan. Suunnittelen yhteistilausta joltain ihanalta luomu-lihatilalta kavereiden kanssa, kaverit eivät vielä tosin tiedä tästä.. :)

Torttuhairahdusta lukuun ottamatta hoidin makeannälkää tummalla suklaalla. Olen aina pitänyt tummasta suklaasta, mutta ei se aja mitenkään samaa asiaa kuin kunnon Fazerin sininen. “Herkuttelin” kuitenkin sinnikkäästi 70%:lla tummalla, ja hitaasti se rupesi syrjäyttämään maitosuklaan lemppari -herkkuna! Joo´o! Maistoin haasteen jälkeen -okei plus myös ihan vähän haasteen aikana- maitosuklaata ja se maistui suorastaan perverssiltä suussa, tummis on syrjäyttänyt sen intohimoni kohteena 5-0. Haaste vahvistikin käsitystäni siitä, että mieltymyksestä makeaan voi opetella pois pikkuhiljaa. Sokerikoukku on todellinen, mutta sokeria vähentäessä on kiva huomata miten nopeasti huomaat herkuttelevasi jollain appelsiinilla tai parapähkinöillä ja rikittömillä kuiva-aprikooseilla (yhdessä taivaallisia). Harrastamani kaurajugurtitkin jäivät helposti pois, koska välipaladesiin ei kaipaa niin monta sokeripalaa..

Haasteeseeni mahtui myös eräs mahtava oivallus, keksin että tsukkiinipasta on hieno korvike spagetille. Luulin itseäni idean äidiksi, mutta joku muu on kuulemma keksinyt tämän karppikorvikkeen jo ennen mua, mikä ei tietenkään estä minua jakamasta kurpitsaonnea. Rakastan bolognesekastiketta eikä se maistu bololta minkään muun kuin spagetin kanssa, perunoiden kanssa paritettuna mieleen tulee kouluruuat. Niin kuin usein elämässä, koostumus ratkaisee. Opin toissakesänä että kesäkurpitsan voi valmistaa paistamalla  juustohöylällä (pituussuunnassa) raastetut tsukkiiniliuskat pikaisesti öljyssä pannulla. Nyt tajusin tutustuttaa ne bolo-kastikkeeseen, eivätkä Felix tai edes Heinz olisivat huomanneet eroa!

Pelkäsin aluksi, että menisi säädöksi noudattaa Paleo-ruokavaliota kodin ulkopuolella, mutta eipäs tarjonnut varsinaista haastetta tämäkään. Jos joudun näkemään ekstravaivaa lounaiden ja muiden kodin ulkopuolis-tarjoilujen suhteen, voittaa se aina tuskailun turvonneesta masusta ja tuskaisesta, väsähtäneestä olosta.

- Outi

 

Tämä postaus on osa “Maanantain menenestystarinat” sarjaa, jossa esitellään paleosta hyvinvointia ja fiilistä elämäänsä saaneiden Helsinki Paleon lukijoiden tarinoita ja kokemuksia. Jos haluat oman tarinasi julkaistavaksi, lähetä se sopivien kuvien kera mulle osoitteeseen helsinkipaleo@gmail.com ja ole mukana kannustamassa muita tiellä kohti parempaa hyvinvointia!