Tässä vieraskynäartikkelissa psykologi-valmentaja Kaisa Varkila jakaa ajatuksiaan elämäntapojen ja ravitsemustottumusten muuttamisesta.
Suhtautuminen ravintoon ja syömiseen ei koskaan ole ollut niin monimutkaista kuin tänä päivänä. Nykypäivän ihmisolento ei enää syö ainoastaan pysyäkseen hengissä, vaan syömiseen ja ruokaan liittyy erilaisia ajatuksia, oletuksia, tietoa (ja tietämättömyyttä) sekä tunteita. Syömisellä on myös vahva sosiaalinen ja kulttuurillinen ulottuvuus – ruokailemiseen liittyy paljon tapoja ja rutiineja, jotka voivat olla henkilökohtaisia tai vaikka perhesidonnaisia, yhteisöön, kansalaisuuteen tai etnisyyteen linkittyviä. Ihminen ei enää vain syö nälästä ja fysiologisesta tarpeesta. Me syömme suruun ja iloon, nauttiaksemme mauista tai esimerkiksi vahvistaaksemme hallinnan ja turvallisuuden tunnetta. Jollekin ruokaan ja syömiseen liittyy myös negatiivisia ja ahdistavia ajatuksia kun taas jollekin toiselle ruoka on vain välttämätön paha, joka pitää hengissä. On siis selvää, että nykyihminen on syömärinä täysin erilainen olento kuin kivikautinen esi-isämme.
Noh, miten tämä kaikki liittyy paleo-filosofiaan? Dilemma näyttäytyy simppelisti tällä tavalla; jos geneettinen perimämme on kivikautinen ja tunne-elämämme, tietoisuus olemassaolostamme ja postmoderni yhteiskuntamme eivät ole, syntyy ristiriita. Yksinkertaisesti sanottuna; ruumis tarvitsisi yhtä, mieli halajaa ja valitsee toista. Seurauksena tällaisesta dissonanssista voi loogisesti ajateltuna olla erilaiset elintapasairaudet, ylipaino ja ongelmat kehonkoostumuksessa. Yhtään vähäisempinä seuraamuksina voivat olla yleinen elämänhallinnan puute, ahdistus ja mielialan tai vireystilan lasku ja itsetuntoon liittyvät ongelmat. Kas, tässä meillä pulma, jota niin monella tavalla on pyritty ratkaisemaan tai jälkihoitamaan. Ongelmat eivät kuitenkaan ole yksilö- tai yhteiskuntatasolla vähentyneet, päinvastoin.
Jälleen järjellä ajateltuna tämä ristiriita tulisi olla helposti ratkaistavissa. Anna ruumiille sitä mitä se tarvitsee niin negatiiviset seuraamukset vähenevät! Halki-poikki-pinoon, homma hoidossa siis. Ihminen on kuitenkin (valitettavasti?) paljon monimutkaisempi kuin tämä helpolta kuulostava ratkaisumalli. Ensinnäkin, ihmisen tulisi tietää, mitä hänen ruumiinsa tarvitsee. Nykypäivän tiedostava ja ajatteleva homo sapiens altistuu tiedolle terveydestä, oikeasta ravinnosta ja hyvinvoinnista valtavissa määrin. Informaatioyhteiskunta mahdollistaa tiedon jakamisen ja levittämisen, mutta myös manipuloinnin, mainonnan ja tiedon vääristymisen tahallisesti tai tahattomasti. Nykyihmisparka surffaa epätoivoisesti tässä tietotulvassa ja tekee ratkaisuja uskoa siihen, minkä parhaaksi näkee. Kun tietoa on liikaa, kriittisestä ajattelusta ja ns. ”filtteröinnistä” tulee vaikeampaa. Jopa tämä ensimmäinen steppi voi siis olla vaikeaa toteuttaa onnistuneesti.
Seuraavaksi, ihmisen tulisi osata soveltaa sisäistämäänsä tietoa käytäntöön. Tämäkään ei ole täysin yksinkertainen asia – notkuvathan kauppojemme hyllyt kaikkea sellaista, mitä ruumiimme ei oikeasti tarvitse. Paleoruokavaliota noudattavahan kävelee elintarvikekaupassa n.90% tuotteiden ohitse tai usein valitsee ruokakaupan sijastalihatukun, vihannestorin tai erityismyymälän. Valtavirtavaihtoehdoista poikkeaminen voi olla (ainakin alkuvaiheessa) raskasta, ja vaatii motivaatiota oppia uutta, sitoutumista ja suunnittelua. Tietotasostaan ja kenties myös itsestään epävarma ihminen joutuu siis aikamoisen haasteen eteen ja voi – kansankielellä sanottuna – uuvahtaa kesken kaiken. Toiveikkaasti aloitettu elämäntapojen muuttaminen saakin takapakkia ja epäonnistumisen kokemus saa ihmisen luovuttamaan ja vetäytymään takaisin kuoreensa. Todella harmillinen, mutta realistinen tapahtumasarja.
Kolmanneksi asiaksi nostaisin esille vastuun, vallan ja tietoisuuden merkityksen. Jotta ihminen voi toteuttaa itselleen terveellistä ja oikeanlaista ruokavaliota, tulee hänen tiedostaa oma vastuunsa ja valtansa jokaisesta suupalasta, ruoka-annoksesta ja kauppareissusta. Kärjistäen sanottuna, ruoalla ei ole valtaa valita ihmistä, vaan ihminen valitsee ruokansa. Jokainen nielaisu tai kauppakorin tuote on jonkun tekemä valinta, asiat kun eivät vain tapahdu itsekseen. Mielestäni onkin niin, että kokonaisvaltainen hallinnan tunne edellyttää tietoisuutta omista päätöksentekomahdollisuuksista ja -paikoista. Tämä tietoisuus jos jokin voi parhaimmillaan olla erittäin voimaannuttava kokemus.
Tuon asiakkailleni usein esille ns. ”normijampan” 80/20- ajattelumallin, minkä mukaan riittävän terveelliseen ruokavalioon tarvitaan vähintään 80% tiedostettuja, oikeita valintoja. Jäljelle jäänyt 20% valinnoista voisivat tällaisen mallin mukaan olla ei-niin-terveellisiä, mutta silti tiedostettuja ja harkittuja valintoja. Mallista riippumatta pointti tässä on se, että hallinnantunne ja valta omasta syömisestä kuuluu 100% ihmiselle itselleen – poikkeuksetta.
Työni kautta havaitsen ja näen näitä inhimillisiä syömisen iloja ja murheita, sekä haitallisten elämäntapojen seurauksia ja erilaisia liitännäisilmiöitä. Me olemme valtavien hyvinvoinnillisten haasteiden äärellä, ja toivoisinkin tähän lääkkeeksi kaikille ihmisille tervettä järkeä, aiheellista kriittisyyttä, uskoa muutosvoimaan ja tietoisuutta omista valintamahdollisuuksista (koska niitä on aina!). Lupaan kantaa oman korteni kokoon jakamalla omaa osaamistani ja asiantuntemustani niille, jotka sitä tarvitsevat.Valitkaamme siis viisaasti ja omaa kehoa aidosti kuunnellen.
Kaisa Varkila
Laillistettu psykologi, Personal Trainer, ravinto-ohjaaja
Vastaa