Warning: Creating default object from empty value in /home/helsinkipaleo/helsinkipaleo.com/wp-content/themes/boldnews/functions/admin-hooks.php on line 160

Heidin fiilistelyt Luonnollisen Liikkumisen leiriltä

 

Ensimmäinen kommenttini Luonnollisen liikkumisen leirin jälkeen oli: ”Oli niin mieletöntä, että en ees kerro!” Kerron kuitenkin nyt omat ajatukseni leiristä kaikille lukijoille yhteisesti.

Perjantai-iltana 15. kesäkuuta kulki Lohjansaaren hurmaavaan vehreyteen kahdeksan ihmisen ennen kulkematon tie. Ihmisten, joita yhdisti kiinnostus ja halu oppia liikkumaan ”luontaisilla tavoilla ja tyyleillä, joiden avulla ihmislaji on liikkunut satojen tuhansien vuosien ajan maastosta ja tilanteesta riippuen”, kuten leirin esittelyssä oli kerrottu. Tämän lisäksi osallistujia, ohjaajaa ja apumiestä yhdisti kiinnostus, kenties meille ihmisille optimaalisimpaan, Paleo-ruokavalioon ja viettää hyvin yhteisöllinen ja rentouttava viikonloppu samanmoisten lajitovereiden kanssa.

Itse Taivalkoskelta asti köröttelin ja puksuttelin autolla, junalla ja bussilla Lohjalle, josta vielä viimeisille kilometreille leirin ”henkilökunnan” toimesta järjestettiin varsin mukava kyyti perille, viihtyisälle pikku mökille. Yhden viikonlopun lepsulla työllä lomailun välissä olin varmistanut, että pääsisin tälle leirille oppimaan lisää ja kertaamaan luonnollista liikkumista, johon olin jo kevään mittaan päässyt tutustumaan Jaskan vetämissä treeneissä. Myös muiden paleo-elämäntavoista kiinnostuneiden ihmisten seuraa kaipasin.

Leirin jälkeen kavereideni yleisin kysymys oli: ”Paljon leiri maksoi?”. Itse en ollut ajatellut rahaa ennen kuin palautelomakkeessa tuli vastata kohtaan: ”Sain rahoilleni vastinetta.” Kyllä, rahalla sain tämän kerrassaan uskomattomaksi osoittautuneen viikonlopun. Päivät koostuivat siitä, mitä luvattiin: treeneistä neljässä erässä, yhdessä laadukkaista raaka-ainesta valmistetuista maittavista ruokailuista treenien molemmin puolin (Ja herkullista ruokaahan kymmeneen suuhun upposi hyvin kunnioitettavat määrät.), ravinto- ja terveysaiheisista keskusteluista, leppoisasta oleilusta sekä rentouttavasta uinnista ja saunomisesta. Kaikki sujui varsin jouhevasti yhdessä tehden, kokemuksia vaihtaen, toisia tsempaten ja nauraen. Mielestäni oli oikein antoisaa olla itseään keskimäärin kymmenen vuotta vanhempien, iloisten, tietävien, aikuisten seurassa – kiitos teille!

Treenatessa, pätevän, auttavia neuvoja antavan ohjaajan johdolla opeteltiin perusteellisesti ja turvallisesti tekniikka kulloinkin vuorossa olevasta luonnollisen liikkumisen tavasta: käveleminen, juokseminen, tasapainoilu, hyppääminen, nostaminen, kiipeily, heittäminen, kantaminen, neljällä raajalla liikkuminen ja puolustautuminen. Kun tekniikka alkoi olla hallussa, siirryttiin vaativampiin harjoituksiin. Oman innokkuuden yllyttämänä ja muiden tsemppaamana uskalsi kokeilla hurjiltakin tuntuvia juttuja – niitä mitä kuvissa oli nähty – ja näin ylittää sekä yllättää itsensä! Eikä tällä kertaa kukaan ympärillä naureskellut, että ”antaahan Heidin leikkiä”, vaan kaikki muutkin olivat yhtä täysillä mukana. Ah, kuinka ajatukset karkottavaa, vapauttavaa, olikaan sunnuntain vesisateessa, läpimärkänä, rypeä nurmella ja puskissa etanoiden seurassa sekä ryömien ja neljällä raajalla liikkuen leikkiä ”hippaa” – itse tunsin siellä puskien takana lähinnä vaanivani viattomia otuksia, jotka piti sitten laukkailla kiinni ja pistää poskeensa.. Aurinkoisen lauantain ja sateisen sunnuntain lepuuttavimmat hetket koin uidessani leppoisasti maininnanarvoisella, korkean kaislikon reunustamalla, vesitiellä – siihen olisin voinut jäädä asumaan.

Varmasti tästä edespäinkin tulen talsimaan ja ”hihhuloimaan” ihan oman fiilikseni mukaan Taivalkosken metsissä, kaupungeissa tai missä ikinä kuljenkin: tasapainoillen junaraiteilla tai kaiteilla, puissa kiipeillen, puunrunkoja nostellen, kavereita kantaen – vain mielikuvitus rajana käyttää kaikkea ympärillä näkyvää! Suosittelen tätä kaikille, minua hulluna pitävillekin. Minulle luonnollinen liikkuminen on tuonut rutkasti rohkeutta esimerkiksi kiipeillä tasapainoilla ja hypellä korkeilla paikoilla pelkäämättä, että mahdollisesti tippuessani loukkaannun. Tiedostan myös heti, jos jotain poikkeavaa tuntuu kehossa ja mistä se johtuu: esimerkiksi huono ryhti pyörällä ajaessa ja sen tuoma paine selässä tai polven vihlonta työntäessä poljinta etuviistoon.

Leirin tuloksena sain mahtavat muistot, herkullisen kivun joka ikiseen lihakseen, ja tulipa minullakin käytyä ostamassa niitä leirin herkkuja -100%- ja 85% -suklaata. Mainittakoon vielä tyytyväisin mielin kaupanpäällisiksi vastaan ottamani ainakin 150 hyttysen pistoa ja muutamat mukavat mustelmat, jotka näkyy ja tuntuu – luonnollisesti!

-Heidi

 

buy misoprostol

buy cialis

Ei vielä kommentteja, ole ensimmäinen kommentoija!

Jätä vastaus